Kategoria: Uncategorized

Savilahden liikuntaluolasta ja jalkapallostadionista on keskusteltu viime aikoina paljon julkisuudessa ja niistä kysellään minultakin jatkuvasti. Tässä muutamia vastauksia kysymyksiin ja omia pohdintojani.

Se Luola tulee maksamaan kaupungille ja samalla veronmaksajille yli 50 miljoonaa euroa. Sillä rahalla olisi suunnilleen voitu rakentaa väestönsuoja 7000:lle henkilölle (10,2M€ yleinen laskennallinen kustannus), maanpäällinen liikuntahalli (7,7M€ vrt. Akaa) ja jalkapallostadion (n. 15M€). Toki edellä esitettyihin kustannuksiin pitää tehdä inflaatiotarkistukset, mutta silti olisi pysytty alle tuon Luolan hinnan.

Luolasta varmasti tulee käyttäjille hieno ja toimiva ympäristö ja se on taatusti ainutlaatuinen. Kuitenkin sama toiminnallisuus olisi ollut mahdollista toteuttaa edullisemmin ja pienemmällä riskillä. Tämän takia kaupunkilaisille on oikeus ja oikeastaan velvollisuus vaatia kustannusten nousuun ja alkuperäiseen päätöksenteon valmisteluaineistoon liittyvää selvitystä.

Tarkastuslautakunta, jossa itsekin istun, on ottanut valtuustolta vastaan selvityspyynnön asiasta ja selvityksen valmistelu alkaa. Selvitykseen menee varmasti aikaa kuukausia ja sen aikana asiaa ei voi liiemmalti kommentoida, koska tarkastuslautakuntaa sitoo salassapitovelvollisuus. Aikanaan valmistuva raportointi tulee kuitenkin julkiseksi, kun se luovutetaan valtuustolle.

Tärkeintä on käydä läpi, että kaikki on mennyt sääntöjen mukaan ja tietenkin oppia tulevaisuutta varten välttämään samanlaisia virheitä.

No se jalkapallostadion? Stadionista on julkisestikin keskusteltu paljon ja neuvottelut kaupungin ja käyttäjän, eli KuPS:n välillä kustannusten jakautumisesta ovat olleet käynnissä. Lisäksi taustalla on tehty erilaisia suunnitelmia rakennuskustannusten pienentämisestä ja muutenkin projektin tarkentumisesta mm. synergiaetujen suhteen Mölymäelle rakentuvan koulun kanssa. Päätöksentekoon tämä toivottavasti tulee pian ensi vuoden alkupuolella, sillä kaikilla osapuolilla on halu saada liian pitkään jahkailtu ja kaupungille mainehaittaa aiheuttanut suunnitteluvaihe maaliin.

Kirjoitus on julkaistu Kirkko ja koti -lehdessä 27.10.2021

Kuopion seurakuntayhtymän rakennemuutosprosessi on saatu vihdoin päätökseen, kun tuomikapituli linjasi, että keskustan alueen seurakuntien yhdistämiselle ei esitetyssä muodossa ollut perusteita. Päätös oli lopulta myös kirkkolain ja demokraattisen päätöksenteon periaatteiden mukainen.

Tämä päätös antaa nyt mahdollisuuden kehittää toimintaa ja prosesseja nykyisessä rakenteessa enemmän tulevaisuuden tarpeita huomioon ottavaksi ja yhteistyötä vahvistavaksi. Tärkeää on myös pitää seurakuntien tulevaisuuden rakentamisen keskiössä demokraattinen vaikuttaminen eli se, että yhä useamman seurakuntalaisen ääni kuuluu, kun suunnittelemme kuopiolaista seurakuntaelämää.

Jokainen mielipide on tärkeä

Meillä jokaisella on jonkinlainen käsitys siitä, mitä palveluja ja toimintaa itse odotamme omalta seurakunnaltamme. Jokainen tällainen mielipide on tärkeä. Kirkolla ja seurakunnilla olisikin nyt erittäin hyvä paikka olla kuuntelevan ja keskustelevan päätöksenteon eturintamassa tarjoamalla jäsenilleen uudenlaisia tapoja osallistua päätösten valmisteluun sekä lopulta itse päättämiseen.

Kirkko voisi ensimmäisenä ottaa käyttöön sähköisen äänestämisen vaaleissaan, ja tarjota seurakuntalaisille mahdollisuuden myös kertoa oma kantansa suurempaa mielenkiintoa herättävissä asioissa. Tällainen asia olisi ollut myös rakennemuutosprosessi. Sen yhteydessä olisi voitu järjestää neuvoa antava (sähköinen) jäsenäänestys ainakin niissä seurakunnissa, joiden yhdistämistä suunniteltiin. Meidän kirkkomme antoi ensimmäisenä äänioikeuden 16-vuotiaille, miksi siis emme ottaisi seuraavia askeleita ollaksemme jälleen demokratian aallonharjalla.

Kuntavaalien ympärillä käytävää julkista keskustelua, niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa, on viime aikoina leimannut valtakunnallisten aiheiden tulva. Keskustelussa on keskitytty liikaa koronaan, EU tukipakettiin ja hallituksen toimien arvosteluun, sekä muihin asioihin, joista ei päätetä paikallisesti.

Äänestäjien oikeusturvan kannalta olisi tarpeellista puhua enemmän omaa kuntaa koskevista aiheista. Tällöin ihmisille muodostuisi parempi kuva siitä, mitä asioita kukin puolue ja ehdokas pitää tärkeänä paikallisesti. Kuopiossa esimerkiksi on unohtunut keskustelu asumisen kustannusten noususta muutenkin kuin tonttivuokrien osalta. Nousussa on viime vuosina ollut kiinteistövero, kaukolämmön maksut ja lisätty uutena hulevesimaksu. Nämä kaikki ovat veroluonteisia maksuja, joiden oikeutuksesta pitäisi uskaltaa keskustella enemmän. Piiloon on myös jäänyt keskustan yrittäjien ongelmat asiakkaiden pysäköinnin ja liikkumisen suhteen, sekä Puijon kehittämisen suuntaa linjaavat puheenvuorot.

Paikallisia asioita, joista äänestäjät varmasti haluaisivat ja joista olisi hyvä tietää, on paljon. Kuntavaalien viitekehyksessä olisikin reilua suunnata enemmän keskustelua ja mielenkiintoa paikallisesti tärkeisiin ja kaupunginvaltuustossa päätettäviin asioihin.

Kirjoitus on julkaistu Kirkko ja koti -lehdessä 28.10.2020

Nyt keskustellaan yhtymän rakennemuutoksesta, eli siitä montako seurakuntaa alueella jatkossa tulisi olla. Kyseessä on yksi seurakuntayhtymän historian suurimmista muutoksista.

Päätöksiä asiassa tekevät tällä hetkellä seurakuntien luottamushenkilöt. Rakennemuutokseen patistavat taloudelliset ja toiminnalliset haasteet. 

 Muutostyöryhmä on esitellyt viranhaltijoille ja luottamushenkilöille erilaisia malleja tulevaisuuden rakenteeksi. Kaikki esitellyt mallit perustuvat enemmän tai vähemmän nykyisiin seurakuntiin ja niiden yhdistelemiseen. Huomiotta ovat jääneet sellaiset vaihtoehdot, jotka uskaltaisivat olla rohkeasti jotain aivan uutta ilman nykyisten rakenteiden painolastia.  

Seuraavaksi luottamushenkilöiden tulisi tehdä päätöksiä seurakuntien yhdistämisestä, joko kolmeksi tai neljäksi seurakunnaksi, mutta myös yhden seurakunnan malli on ollut mukana luottamushenkilöiden keskusteluissa. Kovin tarkasti ei pystytä kuitenkaan kertomaan, millaisia kertaluontoisia tai jatkuvia taloudellisia vaikutuksia milläkin uudella mallilla olisi. Esiteltyjen suunnitelmien mukaan yhden suuren organisaation malli on näistä kolmesta vaihtoehdosta raskain. Tässä mallissa myös resursseja menee muita enemmän hallintoon, kun tavoite olisi suunnata niitä seurakuntalaisia palvelevaan työhön. 

Huomiotta ovat jääneet vaihtoehdot, jotka uskaltaisivat rohkeasti olla jotain uutta

Kolmen tai neljän seurakunnan mallissa erona on, muodostuuko kaupunkialueelle yksi vai kaksi seurakuntaa. Näiden välillä taloudelliset tai toiminnalliset erot ovat melko pieniä, mutta varsin ratkaisevia. Kolmen seurakunnan mallissa muodostuu yksi selvästi hallitseva kokonaisuus, mikä ei voi olla vaikuttamatta maaseutualueiden seurakuntien painoarvoon. Mitä suurempi yksi seurakunta on, sitä enemmän demokratiavajetta hallintoon tulee, kun entistä vähemmän luottamushenkilöitä valitaan suorilla vaaleilla.  

Luottamushenkilöt joutuvat tekemään ison päätöksen vajain tiedoin. Onko tässä vaiheessa järkevää lähteä tekemään kerralla isoa rysäystä vai olisiko pienempi muutos hyväksi?