Vappupuhe Kuopion torilla 1.5.2023

Hyvää Vappua kuopiolaiset!

Näin Vappuna on ollut tapana pitää poliittisia puheita ja puheissa on otettu tänäänkin kantaa niin valtakunnallisiin, kuin paikallisiin teemoihin. Viimeaikaisissa puheissa ja kirjoituksissa on kuitenkin omaan ja sosiaalisen median mukaan myös monen muun korvaan ollut melko negatiivinen ja vastakkainasettelua ruokkiva äänenpaino. Vaalien alla tämä olisi jollain tavalla ymmärrettävää, mutta nyt vaalien jälkeen se vaikuttaa omituiselta ja jopa hieman vaaralliselta.

Ennen kuin hallitusta on edes saatu muodostettua, niin toisella laidalla maalataan uhkakuvia siitä miten kaikkein huonoimmassa asemassa oleville, tulee käymään tosi huonosti ja toisella laidalla taas kiljutaan yhtä lailla, miten huonosti asiat olivat edellisen hallituksen aikana. Yllytetäänpä välillä jopa kansalaistottelemattomuuteen ja häirintään.Tämä on jotain sellaista, joka ei mielestäni kuuluu suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin. Lisäksi maamme taloudellinen tilanne ja rakenteissa olevat ongelmat vaatisivat nyt laajaa parlamentaarista yhteistyötä ja myös niiden vastakkaisten näkemysten ymmärtämistä, sekä niistä oppimista.

Mennään sitten paikallisempiin asioihin. Tätä puhetta valmistellessani, kuten Liike Nytin tapaan kuuluu, kysyin eri sosiaalisen median kanavissa ihmisiltä mistä paikallisista asioista he haluaisivat kuulla tässä puheessa kannanottojamme. Siellä nousi esiin seuraavia asioita: Nuoret ja etenkin nuorten mielenterveyspalvelut, keskuskentän jalkapallostadion ja tämän kotikaupunkimme keskustan elinvoimaisuus, heittipä joku huumorilla, että olisi kiva kuulla Kuopion Elon kauden alun kuulumisiakin.

Mennään siis ensin nuoriin ja etenkin heidän mielenterveyspalveluihinsa. Nuorten mielenterveyspalvelujen saatavuus Kuopiossa on ollut ihan koko maan tasollakin karmaisevan huonoa, ja tähän on puuttunut myös aluehallintovirasto. Palvelut toki siirtyivät hyvinvointialueen järjestettäviksi tämän vuoden alusta, mutta ennaltaehkäisevää työtä pitää myös kaupungin tehdä yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa. Ongelmien juurisyy näyttäisi olevan resurssien puute ja työn organisointi, kuten hoitoalalla muuallakin. Tähän ei mitään yksittäistä nopeaa korjauskeinoa ole, mutta kilpailukykyinen palkkaus, hyvä esimiestyö ja arvostus ovat hyvä lähtökohta. Keskusteltuani alan työntekijöiden kanssa olen huomannut, että palkkaus ei edes ole välttämättä se tärkein, vaan työolot ja arvostus nähdään vieläkin tärkeämpinä. Näihin kahteen puuttuminen siis ei olisi edes rahasta, vaan halusta kiinni.

Nuorten syrjäytymistä ja mielenterveyden ongelmia toki pitäisi myös ehkäistä ennalta ja siinä olisi avuksi se, että jokaisella nuorella olisi vähintään yksi harrastus, joka pitäisi kiinni sosiaalisissa suhteissa ja mielellään kannustaisi myös liikkumaan. Liikunnan vähäisyyden ja mielenterveyden häiriöiden yhteys on viimeisimpien tutkimusten mukaan nimittäin ilmeinen. Kuopiossa voitaisiinkin aloittaa kokeilu, jossa kaikille koululaisille tarjottaisiin mielekäs viikoittainen harrastus koulupäivän yhteyteen.

Mitäs sitten kuuluu keskuskentän jalkapallostadionille? Edellisen valtuuston viimeisimpinä päätöksinään tekemästä rakentamispäätöksestä huolimatta mitään konkreettista ei mölymäellä ole vielä tapahtunut. Nykyisen suunnitellun leasing-mallin kustannukset ovat karanneet Ukrainan sodan seurauksena stadionin käyttäjien ulottumattomiin ja luultavasti projektin toteutustapaa joudutaan miettimään uudelleen.

Keskuskentän ympärille on rakentumassa suuri asuinalue ja stadion voisi toimia lähipalvelujen keskittymänä näille asukkaille, voisipa viereen suunnitellun koulun ja stadionin tilojen yhteiskäyttöä myös suunnitella. Olisipa hauska nähdä stadion yhteydessä ympärivuotista toimintaa esimerkiksi kuntosalin, kioskin tai vaikka elokuvateatterin muodossa. Uskon kuitenkin, että niin kaupungin johdossa, kuin poliittisilla päättäjillä on oikeasti halua ja tahtoa viedä vihdoin maaliin tuo, kaupungin mainetta merkittävästi haittaava, ikuisuusprojekti.

Kuopion tori ja sen ympärillä avautuva keskusta-alue on muuttunut viimeisten vuosien saatossa paljon. On tullut paljon hyviä ja mielenkiintoisia uudistuksia. Kuitenkin on hyvä muistaa, että elinvoimaisuutta ei ylläpidetä pelkästään rakentamalla oleskelualueita ja kävelykatuja. Täytyy pitää huolta myös yritysten toimintaedellytyksistä. Keskustassa tarvitaan monipuolisia palveluita ja niihin tulee olla helppo pääsy. Tällä hetkellä lyhytaikaiseen pysäköintiin liikkeiden läheisyydessä ei ole kaikkialla mahdollisuutta, ja moni autoileva päätyykin käyttämään kauempana sijaitsevien markettien palveluita. Vaikka tyhjien liiketilojen prosentuaalinen osuus on pienentynyt torin ympäristössä, on samalla liiketilojen kokonaismäärä myös vähentynyt. Tämä on tarkoittanut, että moni tunnettu toimija on etsinyt toiminnalleen paikan keskustan ulkopuolelta. Keskustassa tarvittaisiin tiloja myös paljon tilaa vaativalle kaupalle ja palveluille. Keskusta-alueen kaavoittamisessa tulee tulevaisuudessa ottaa nämä asiat paremmin huomioon.

Lopuksi todettakoon vielä, että se Kuopion vanhin jalkapalloseura Elo toimii ja voi hyvin. Juniorien määrä lisääntyisi nopeammin, kuin on mahdollisuutta ottaa vastaan ja kausi Kuopiossa alkaa miesten joukkueiden osalta tällä viikolla. Mielenkiintoinen kesä siis luvassa.

Kesällä kannattaakin panostaa ulkoliikuntaan ja pitää huolta omasta jaksamisesta. Annetaan nyt vuoro päivän odotetuimmalle ja ehkä viimeistä kertaa tällä lavalla puhuvalle, kohta eläkkeelle jäävälle kaupunginjohtaja Jarmo Pirhoselle. Jarmon hyvästä ja mutkattomasta tavasta kohdata ihmisiä ja hyväksyä kaikki toimijat kannattaa ottaa mallia kaupungissamme myös tulevaisuudessa.

Kiitos ja vielä kerran hyvää Vappua!

Voisiko kirkko ottaa ensimmäisenä käyttöön sähköisen äänestämisen vaaleissa?

Kirjoitus on julkaistu Kirkko ja koti -lehdessä 27.10.2021

Kuopion seurakuntayhtymän rakennemuutosprosessi on saatu vihdoin päätökseen, kun tuomikapituli linjasi, että keskustan alueen seurakuntien yhdistämiselle ei esitetyssä muodossa ollut perusteita. Päätös oli lopulta myös kirkkolain ja demokraattisen päätöksenteon periaatteiden mukainen.

Tämä päätös antaa nyt mahdollisuuden kehittää toimintaa ja prosesseja nykyisessä rakenteessa enemmän tulevaisuuden tarpeita huomioon ottavaksi ja yhteistyötä vahvistavaksi. Tärkeää on myös pitää seurakuntien tulevaisuuden rakentamisen keskiössä demokraattinen vaikuttaminen eli se, että yhä useamman seurakuntalaisen ääni kuuluu, kun suunnittelemme kuopiolaista seurakuntaelämää.

Jokainen mielipide on tärkeä

Meillä jokaisella on jonkinlainen käsitys siitä, mitä palveluja ja toimintaa itse odotamme omalta seurakunnaltamme. Jokainen tällainen mielipide on tärkeä. Kirkolla ja seurakunnilla olisikin nyt erittäin hyvä paikka olla kuuntelevan ja keskustelevan päätöksenteon eturintamassa tarjoamalla jäsenilleen uudenlaisia tapoja osallistua päätösten valmisteluun sekä lopulta itse päättämiseen.

Kirkko voisi ensimmäisenä ottaa käyttöön sähköisen äänestämisen vaaleissaan, ja tarjota seurakuntalaisille mahdollisuuden myös kertoa oma kantansa suurempaa mielenkiintoa herättävissä asioissa. Tällainen asia olisi ollut myös rakennemuutosprosessi. Sen yhteydessä olisi voitu järjestää neuvoa antava (sähköinen) jäsenäänestys ainakin niissä seurakunnissa, joiden yhdistämistä suunniteltiin. Meidän kirkkomme antoi ensimmäisenä äänioikeuden 16-vuotiaille, miksi siis emme ottaisi seuraavia askeleita ollaksemme jälleen demokratian aallonharjalla.

Paikallisissakin asioissa riittävästi keskusteltavaa

Kuntavaalien ympärillä käytävää julkista keskustelua, niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa, on viime aikoina leimannut valtakunnallisten aiheiden tulva. Keskustelussa on keskitytty liikaa koronaan, EU tukipakettiin ja hallituksen toimien arvosteluun, sekä muihin asioihin, joista ei päätetä paikallisesti.

Äänestäjien oikeusturvan kannalta olisi tarpeellista puhua enemmän omaa kuntaa koskevista aiheista. Tällöin ihmisille muodostuisi parempi kuva siitä, mitä asioita kukin puolue ja ehdokas pitää tärkeänä paikallisesti. Kuopiossa esimerkiksi on unohtunut keskustelu asumisen kustannusten noususta muutenkin kuin tonttivuokrien osalta. Nousussa on viime vuosina ollut kiinteistövero, kaukolämmön maksut ja lisätty uutena hulevesimaksu. Nämä kaikki ovat veroluonteisia maksuja, joiden oikeutuksesta pitäisi uskaltaa keskustella enemmän. Piiloon on myös jäänyt keskustan yrittäjien ongelmat asiakkaiden pysäköinnin ja liikkumisen suhteen, sekä Puijon kehittämisen suuntaa linjaavat puheenvuorot.

Paikallisia asioita, joista äänestäjät varmasti haluaisivat ja joista olisi hyvä tietää, on paljon. Kuntavaalien viitekehyksessä olisikin reilua suunnata enemmän keskustelua ja mielenkiintoa paikallisesti tärkeisiin ja kaupunginvaltuustossa päätettäviin asioihin.

Kuopion seurakuntayhtymä rakennemuutoksen kourissa

Kirjoitus on julkaistu Kirkko ja koti -lehdessä 28.10.2020

Nyt keskustellaan yhtymän rakennemuutoksesta, eli siitä montako seurakuntaa alueella jatkossa tulisi olla. Kyseessä on yksi seurakuntayhtymän historian suurimmista muutoksista.

Päätöksiä asiassa tekevät tällä hetkellä seurakuntien luottamushenkilöt. Rakennemuutokseen patistavat taloudelliset ja toiminnalliset haasteet. 

 Muutostyöryhmä on esitellyt viranhaltijoille ja luottamushenkilöille erilaisia malleja tulevaisuuden rakenteeksi. Kaikki esitellyt mallit perustuvat enemmän tai vähemmän nykyisiin seurakuntiin ja niiden yhdistelemiseen. Huomiotta ovat jääneet sellaiset vaihtoehdot, jotka uskaltaisivat olla rohkeasti jotain aivan uutta ilman nykyisten rakenteiden painolastia.  

Seuraavaksi luottamushenkilöiden tulisi tehdä päätöksiä seurakuntien yhdistämisestä, joko kolmeksi tai neljäksi seurakunnaksi, mutta myös yhden seurakunnan malli on ollut mukana luottamushenkilöiden keskusteluissa. Kovin tarkasti ei pystytä kuitenkaan kertomaan, millaisia kertaluontoisia tai jatkuvia taloudellisia vaikutuksia milläkin uudella mallilla olisi. Esiteltyjen suunnitelmien mukaan yhden suuren organisaation malli on näistä kolmesta vaihtoehdosta raskain. Tässä mallissa myös resursseja menee muita enemmän hallintoon, kun tavoite olisi suunnata niitä seurakuntalaisia palvelevaan työhön. 

Huomiotta ovat jääneet vaihtoehdot, jotka uskaltaisivat rohkeasti olla jotain uutta

Kolmen tai neljän seurakunnan mallissa erona on, muodostuuko kaupunkialueelle yksi vai kaksi seurakuntaa. Näiden välillä taloudelliset tai toiminnalliset erot ovat melko pieniä, mutta varsin ratkaisevia. Kolmen seurakunnan mallissa muodostuu yksi selvästi hallitseva kokonaisuus, mikä ei voi olla vaikuttamatta maaseutualueiden seurakuntien painoarvoon. Mitä suurempi yksi seurakunta on, sitä enemmän demokratiavajetta hallintoon tulee, kun entistä vähemmän luottamushenkilöitä valitaan suorilla vaaleilla.  

Luottamushenkilöt joutuvat tekemään ison päätöksen vajain tiedoin. Onko tässä vaiheessa järkevää lähteä tekemään kerralla isoa rysäystä vai olisiko pienempi muutos hyväksi?