Paikallisissakin asioissa riittävästi keskusteltavaa

Kuntavaalien ympärillä käytävää julkista keskustelua, niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa, on viime aikoina leimannut valtakunnallisten aiheiden tulva. Keskustelussa on keskitytty liikaa koronaan, EU tukipakettiin ja hallituksen toimien arvosteluun, sekä muihin asioihin, joista ei päätetä paikallisesti.

Äänestäjien oikeusturvan kannalta olisi tarpeellista puhua enemmän omaa kuntaa koskevista aiheista. Tällöin ihmisille muodostuisi parempi kuva siitä, mitä asioita kukin puolue ja ehdokas pitää tärkeänä paikallisesti. Kuopiossa esimerkiksi on unohtunut keskustelu asumisen kustannusten noususta muutenkin kuin tonttivuokrien osalta. Nousussa on viime vuosina ollut kiinteistövero, kaukolämmön maksut ja lisätty uutena hulevesimaksu. Nämä kaikki ovat veroluonteisia maksuja, joiden oikeutuksesta pitäisi uskaltaa keskustella enemmän. Piiloon on myös jäänyt keskustan yrittäjien ongelmat asiakkaiden pysäköinnin ja liikkumisen suhteen, sekä Puijon kehittämisen suuntaa linjaavat puheenvuorot.

Paikallisia asioita, joista äänestäjät varmasti haluaisivat ja joista olisi hyvä tietää, on paljon. Kuntavaalien viitekehyksessä olisikin reilua suunnata enemmän keskustelua ja mielenkiintoa paikallisesti tärkeisiin ja kaupunginvaltuustossa päätettäviin asioihin.

Kuopion seurakuntayhtymä rakennemuutoksen kourissa

Kirjoitus on julkaistu Kirkko ja koti -lehdessä 28.10.2020

Nyt keskustellaan yhtymän rakennemuutoksesta, eli siitä montako seurakuntaa alueella jatkossa tulisi olla. Kyseessä on yksi seurakuntayhtymän historian suurimmista muutoksista.

Päätöksiä asiassa tekevät tällä hetkellä seurakuntien luottamushenkilöt. Rakennemuutokseen patistavat taloudelliset ja toiminnalliset haasteet. 

 Muutostyöryhmä on esitellyt viranhaltijoille ja luottamushenkilöille erilaisia malleja tulevaisuuden rakenteeksi. Kaikki esitellyt mallit perustuvat enemmän tai vähemmän nykyisiin seurakuntiin ja niiden yhdistelemiseen. Huomiotta ovat jääneet sellaiset vaihtoehdot, jotka uskaltaisivat olla rohkeasti jotain aivan uutta ilman nykyisten rakenteiden painolastia.  

Seuraavaksi luottamushenkilöiden tulisi tehdä päätöksiä seurakuntien yhdistämisestä, joko kolmeksi tai neljäksi seurakunnaksi, mutta myös yhden seurakunnan malli on ollut mukana luottamushenkilöiden keskusteluissa. Kovin tarkasti ei pystytä kuitenkaan kertomaan, millaisia kertaluontoisia tai jatkuvia taloudellisia vaikutuksia milläkin uudella mallilla olisi. Esiteltyjen suunnitelmien mukaan yhden suuren organisaation malli on näistä kolmesta vaihtoehdosta raskain. Tässä mallissa myös resursseja menee muita enemmän hallintoon, kun tavoite olisi suunnata niitä seurakuntalaisia palvelevaan työhön. 

Huomiotta ovat jääneet vaihtoehdot, jotka uskaltaisivat rohkeasti olla jotain uutta

Kolmen tai neljän seurakunnan mallissa erona on, muodostuuko kaupunkialueelle yksi vai kaksi seurakuntaa. Näiden välillä taloudelliset tai toiminnalliset erot ovat melko pieniä, mutta varsin ratkaisevia. Kolmen seurakunnan mallissa muodostuu yksi selvästi hallitseva kokonaisuus, mikä ei voi olla vaikuttamatta maaseutualueiden seurakuntien painoarvoon. Mitä suurempi yksi seurakunta on, sitä enemmän demokratiavajetta hallintoon tulee, kun entistä vähemmän luottamushenkilöitä valitaan suorilla vaaleilla.  

Luottamushenkilöt joutuvat tekemään ison päätöksen vajain tiedoin. Onko tässä vaiheessa järkevää lähteä tekemään kerralla isoa rysäystä vai olisiko pienempi muutos hyväksi?