Voiko kaupunki olla talousliberaali?

Voiko kunta olla talousliberaali ja mitä tämä tarkoittaisi? Tätä ajatusta olen pohtinut viime päivinä paljon sen jälkeen kun eräs arvostamani poliitikko haastoi minua vaalikonevastauksistani ja ihan aiheesta. Itse pidän itseäni markkinaliberaalina, mutta tietyin rajoituksin. Näen että, kunnalla ja valtiolla on tiettyjä alueita, joissa voidaan poiketa liberaalista talousajattelusta.

Avataan ensin millainen olisi määritelmän perusteella äärimmäisen talousliberaali yhteiskunta, eli käytännössä yövartijavaltio. Siinä julkisen vallan tehtävänä olisi vain lainsäädännöstä ja turvallisuudesta huolehtiminen. Tähän ei tietenkään ole hyvinvointivaltiossa mahdollista tai edes järkevää pyrkiä. Kuitenkin talousliberalismissa julkisen vallan rooli tulisi olla mahdollisimman vähäinen ja antaa markkinoiden hoitaa suurin osa palveluiden ja hyödykkeiden tuotannosta.

Miten sitten talousliberaali ajatus toimii tällä hetkellä kunnissa tai tarkemmin täällä meidän omassa Kuopiossamme?

Vastaus on, että ei kovin hyvin. Meillä on paljon markkinoita rajoittavia tekijöitä ja toimintoja, jotka kilpailevat suoraan yksityisen yritystoiminnan kanssa. Näiden lisäksi meillä on mekanismeja, jotka rajoittavat tai estävät kilpailua. Näistä räikeimpänä ehkä ns, in-house yhtiöt, joilta kunta voi ostaa tavaroita ja palveluita ilman kilpailutusta, koska omistaa riittävän ison osan yhtiöstä. Näillä aloilla olisi myös yritysten tarjoamaa palvelua, joka toimisi vapaan kilpailun periaatteella. Yksityinen sektori kilpailun vuoksi toimii näissä myös usein tehokkaammin.
Lisäksi on kuitenkin paljon sellaisia palveluja, joita on myös yksityisen puolen tarjonnassa ja joita kunta tarjoaa verovaroilla subventoidusta alemmalla hinnalla. Näistä esimerkkinä monet liikuntapalvelut, kuten uimahallit, liikuntahallit, kuntosalit ja paljon muuta. Näissä siis veronmaksajat maksavat osan yksittäisen käyttäjän palvelun käytöstä ja samaan aikaan toiset yksityiselle ns. täyden hinnan. Tässä nyt hyvin pintapuolisesti mitä kaikkea ei-liberaali markkina voi tarkoittaa, mutta meillä on paljon muutakin mikä rajoittaa vapaata kilpailua, kuten erilaiset tuet ja erityisaseman tarjoavat sopimukset.

Miten nämä sitten liittyvät Kuopioon, omiin vaalikonevastauksiini ja niiden poikkeamiseen talousliberaalista linjasta?

Talousliberaali linja tarkoittaa, että verot pidetään mahdollisimman alhaisina ja vaikka kunnan talous olisi alijäämäinen, niin se paikataan mieluummin toimintaa tasapainottamalla, kuin veroja korottamalla. Tätä linjaa olemme onneksi Kuopiossa lähteneet noudattamaan.

Vaalikoneissa kysyttiin, että pitäisikö Kanttilaa ja jalkapallostadionia rakentaa Kuopioon merkittävällä kaupungin tuella. Itse vastasin jalkapallostadionin kohdalla olevani 100%:sti samaa mieltä ja Kanttilankin kohdalla jokseenkin samaa mieltä. Näihin menisi siis merkittävästi kuntalaisten verorahoja. Itse ajattelin tässä tilanteessa, että kasvava kaupunki, joka haluaa pitää kasvua yllä tarvitsee tämän suuntaisia vetovoimatekijöitä. Lisäksi molemmista on tullut Kuopiolle merkittävä valtakunnallinen ja jopa kansainvälinen mainehaitta.

Molemmat projektit siis pitäisi saada jotenkin pois jatkuvasta päätösten ja julkisuuden kierteestä, eikä kumpaankaan ole riittävästi yksityistä rahaa tarjolla, joilla nuo voisi hoitaa loppuun. Jalkapallostadionin osalta nyt onneksi näyttää, että yksityinen raha (yritykset, UEFA) on jossain määrin kiinnostunut tulemaan mukaan ja Kanttilan osalta ainakin valtio mahdollisesti tulisi mukaan rahoittamaan remonttia. Vielä kuitenkin tarvitaan merkittävästi myös kuopiolaisten verorahoja, eli ei kovin liberaalia. Kuitenkin näen molemmissa, mutta etenkin jalkapallostadionissa, tapahtuma areenana, mahdollisuuksia saada aikaan yksityistä toimintaa, joka lopulta tuo verotuloja myös kaupungin kassaan. Eli jos kumpaakaan ei saada yksityisellä rahalla eteenpäin, mainehaitasta halutaan eroon ja kasvavalle kaupungille vetovoimatekijöitä, niin näihin joudutaan sijoittamaan, liberaalin ajatuksen vastaisesti, kunnan rahoja. Tämän pystyn hyväksymään.

Pystyn hyväksymään siis jos mukana on muutakin rahaa, etenkin yksityistä, joka tuo myös mukanaan toimintaa, joka tuottaa lisäarvoa. Lisäksi molemmilla tulee olla selkeä toimintasuunnitelma tulevaisuuteen ja toiminnan pyörittäminen ei voi jäädä kaupungin vastuulle. Näihin tarvitaan yksityisiä operaattoreita, jotka kantavat toiminnan taloudellisen riskin. Eli kaupunki voi olla mukana investointien rahoittamisessa, koska yksityinen raha ei koskaan näitä loppuun tule saattamaan, mutta samalla tulee varmistua että jatkossa toimintaa pyörittää yksityiset tahot.

Entäs sitten ne in-house yhtiöt?

In-house yhtiö Kuopiossa hoitavat esimerkiksi kunnossapidon, ruokahuollon ja IT-infran tehtäviä. Lisäksi energia- ja vesihuolto voitaisiin ottaa tarkasteluun mukaan, mutta ne toimivat luonnollisina monopoleina ja näissä on varsin hyväksyttävää joustaa liberaalista talouskäsityksestä, koska niissä ei ole kilpailua tarjolla. Mutta muuten in-house yhtiöiden osalta voidaan niiden katsoa kilpailevan vapaiden markkinoiden kanssa ja näin vääristävät kilpailua. Lisäksi näissä on iso mahdollisuus, että toiminta olisi tehokkaampaa, siis halvempaa, jos se toteutettaisiin vapaassa kilpailussa.

Vaalikoneessa vastasin kuitenkin jossain määrin pitäväni kuntien nykyistä tilannetta hyvänä. Miksi siis näin? Ajattelin tuossa tilanteessa vähän turhan suppeasti vain hankintojen ja hankintaosaamisen kautta. Kuntien (varsinkin pienten kuntien) osaaminen hankinnoissa ja etenkin IT-hankinnoissa on ollut varsin vajavaista ja siksi in-house yhtiöt ovat olleet paikallaan paikkaamassa tätä vajetta. Kuitenkin kunnat voisivat ostaa myös ulkopuolista hankintaosaamista ja paikata tällä omaa osaamispuutettaan tai isompien kuntien kyseessä ollessa hankkia osaamista talon sisälle. Muissa in-house yhtiöissä taas työllistetään osatyökykyisiä ja tehdään tällä tavalla hyvää, mutta onko sekään oikeastaan hyvä syy pitää joku toiminta kokonaan in-house yhtiössä ja vastaus on ei. Tuo työllistäminen voitaisiin hoitaa myös muulla tavalla, esimerkiksi tuetun työllistämisen kautta.

In-house yhtiöillä on tietyssä määrin paikkansa kuntaorganisaatioissa, mutta huomattavasti nykyistä kevyemmälläkin konsernilla olisi mahdollista pärjätä. Todellisuudessa siirtämällä osa nykyisistä in-house yhtiöissä olevista tehtävistä ulkopuolisten yritysten hoitamaksi, hyvin suurella todennäköisyydellä lisäisi tehokkuutta ja lopulta säästäisi kuntalaisten veroeuroja.

Onko liikuntaa ilman kuntaa?

Liikunta ja urheilu on yksi lempiaiheistani ja sillä saralla Kuopion kaupunki on tehnyt erinomaista työtä. Meillä on monipuolisesti kaupungin ylläpitämiä liikuntapaikkoja, joiden käyttäjäkustannukset ovat kohtuulliset. Tämä saa ihmiset liikkumaan ja lisäämään omaa hyvinvointiaan ja sillä tavalla tuo arvoa ja jopa säästöä yhteiskunnalle. Kuopiossa kaupunki subventoi, eli maksaa osan, jokaisen liikuntakäyttäjän lippu tai vuorohinnasta ja tämä osuus on usein yli puolet. Tämä johtaa siihen, että yksityisille yrityksille ei ole kaikissa lajeissa ja alueilla tilaa. Markkinarako jää liian pieneksi tai kaupungin palvelun hinta on niin pieni, että kuluttaja ei täysihintaiseen palveluun suostu panostamaan.

Esimerkkinä tästä on jalkapallon talviolosuhteet. Kaupunki on rakentanut hienon hallin, jossa on erinomaiset harjoitteluolosuhteet ja kohtuullinen vuorohinta. Hinta on kuitenkin sen verran matala, että toista hallia ei yksityisellä rahalla kaupunkiin synny, vaikka kieltämättä tarvetta olisi. Käyttäjät mieluummin kärvistelevät liian vähäisten vuorojen kanssa, kuin maksavat selvästi kovempaa hintaa toiselle toimijalle. Tätä toista hallia ja sen kulurakennetta on selvittänyt useampikin seura ja itsekin olen sellaisessa ollut mukana. Tämä johtaa siis siihen, että riittävän kapasiteetin rakentaminen jää yksinomaan kunnallisen toimijan ja verovarojen vastuulle.

Miten siis eteenpäin?

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on ollut toimia omien ajatusten kokoajana, tulevana ohjenuorana ja toivottavasti tästä on apua jollekin muullekin. Jatkossa siis Kuopion kaupungin tulisi antaa monella eri suunnalla huomattavasti enemmän tilaa markkinaehtoiselle toiminnalle ja pyrkiä vähentämään omaa tekemistään vapaasti kilpaillussa kentässä. Samalla kuitenkin on tilanteita, joissa kaupunki voi toimia joidenkin projektien katalyyttinä, mahdollistajana ja näin tarjota mahdollisuuden uuden vetovoiman ja palvelukokonaisuuden rakentumiselle. Tässä kuitenkin pitää varmistaa, että jatkossa toiminta voisi toimia markkinaehtoisesti ja ilman kaupungin suurta panostusta. Näillä keinoin saadaan tehokkuutta toimintaan ja toisaalta annetaan tilaa uusien palvelujen kehitykselle. Yläotsikon kysymykseen siis vastaus on kyllä tai ainakin huomattavasti nykyistä liberaalimpi ja pitäisikin olla.

Kuka puolustaa enemmistöä?

Kuopion kaupungin talouden tasapainotuskeskustelua ovat hallinneet perustelut maaseutualueiden palvelujen tarpeellisuudesta tunteisiin vetoavilla kannanotoilla. Samalla täysin varjoon on jäänyt kaupunkilaisten ja entisten kuntakeskusten asukkaiden puolustaminen.

Lukijan palaute tästä kirjoituksesta
Savon Sanomien kuumalla linjalla 4.2.2025

Todellisuus kuitenkin on, että ei-elinvoimaisten palvelujen yksikköhinta on huomattava korkea ja näiden palvelujen kustannuksia maksavat enenevässä määrin kaupungin lähiöiden ja entisten kuntakeskusten asukkaat. Samaan aikaan näiden alueiden palveluja joudutaan heikentämään ja maksuja korottamaan. Lisäksi vanhojen kuntakeskusten elin- ja pitovoima heikkenee, kun niidenkin palvelujen käyttäjämäärät pienenevät.

Tiettyyn rajaan asti on reilua tukea harvaan asuttujen alueiden palvelujen säilyttämistä, mutta missä menee raja, kun esimerkiksi kyläkoulun tukeminen ei taloudellisessa tai edes oppilaiden turvallisuuden näkökulmasta ole enää reilua?

Kaupunginvaltuusto on linjannut tämän tarkoittavan alle kolmen opettajan kouluja. Tämä mahdollistaa esimerkiksi sairastapauksissa korvaavan aikuisen läsnäolon sekä laadukkaan, oman kehitystason mukaisen opetuksen.

Nyt kuitenkin vaalien alla tehdään helposti – äänekkään paineen alla – populistisia päätöksiä ja käännetään jo kerran sovittuja vaikeita päätöksiä tai ainakin pyritään lykkäämään ne vaalien yli.

Kuopiolaisen suuren enemmistön olisikin hyvä kysyä, kuka ajaa heidän asioitaan ja pitää kaupunginosien ja entisten kuntakeskusten, kuten Karttulan, Nilsiän, Maaningan tai Juankosken puolia.

Nyt tarvitaan päättäjiä, joilla on rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka vahvistavat kaupungin taloutta ja lisäävät veto- ja pitovoimaa siellä missä mahdollisuuksia on ja jotka uskovat asiantuntijalausuntoja ja tilastoja.

Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 1.2.2025

Se Luola ja se jalkapallostadion!

Savilahden liikuntaluolasta ja jalkapallostadionista on keskusteltu viime aikoina paljon julkisuudessa ja niistä kysellään minultakin jatkuvasti. Tässä muutamia vastauksia kysymyksiin ja omia pohdintojani.

Se Luola tulee maksamaan kaupungille ja samalla veronmaksajille yli 50 miljoonaa euroa. Sillä rahalla olisi suunnilleen voitu rakentaa väestönsuoja 7000:lle henkilölle (10,2M€ yleinen laskennallinen kustannus), maanpäällinen liikuntahalli (7,7M€ vrt. Akaa) ja jalkapallostadion (n. 15M€). Toki edellä esitettyihin kustannuksiin pitää tehdä inflaatiotarkistukset, mutta silti olisi pysytty alle tuon Luolan hinnan.

Luolasta varmasti tulee käyttäjille hieno ja toimiva ympäristö ja se on taatusti ainutlaatuinen. Kuitenkin sama toiminnallisuus olisi ollut mahdollista toteuttaa edullisemmin ja pienemmällä riskillä. Tämän takia kaupunkilaisille on oikeus ja oikeastaan velvollisuus vaatia kustannusten nousuun ja alkuperäiseen päätöksenteon valmisteluaineistoon liittyvää selvitystä.

Tarkastuslautakunta, jossa itsekin istun, on ottanut valtuustolta vastaan selvityspyynnön asiasta ja selvityksen valmistelu alkaa. Selvitykseen menee varmasti aikaa kuukausia ja sen aikana asiaa ei voi liiemmalti kommentoida, koska tarkastuslautakuntaa sitoo salassapitovelvollisuus. Aikanaan valmistuva raportointi tulee kuitenkin julkiseksi, kun se luovutetaan valtuustolle.

Tärkeintä on käydä läpi, että kaikki on mennyt sääntöjen mukaan ja tietenkin oppia tulevaisuutta varten välttämään samanlaisia virheitä.

No se jalkapallostadion? Stadionista on julkisestikin keskusteltu paljon ja neuvottelut kaupungin ja käyttäjän, eli KuPS:n välillä kustannusten jakautumisesta ovat olleet käynnissä. Lisäksi taustalla on tehty erilaisia suunnitelmia rakennuskustannusten pienentämisestä ja muutenkin projektin tarkentumisesta mm. synergiaetujen suhteen Mölymäelle rakentuvan koulun kanssa. Päätöksentekoon tämä toivottavasti tulee pian ensi vuoden alkupuolella, sillä kaikilla osapuolilla on halu saada liian pitkään jahkailtu ja kaupungille mainehaittaa aiheuttanut suunnitteluvaihe maaliin.

Voisiko kirkko ottaa ensimmäisenä käyttöön sähköisen äänestämisen vaaleissa?

Kirjoitus on julkaistu Kirkko ja koti -lehdessä 27.10.2021

Kuopion seurakuntayhtymän rakennemuutosprosessi on saatu vihdoin päätökseen, kun tuomikapituli linjasi, että keskustan alueen seurakuntien yhdistämiselle ei esitetyssä muodossa ollut perusteita. Päätös oli lopulta myös kirkkolain ja demokraattisen päätöksenteon periaatteiden mukainen.

Tämä päätös antaa nyt mahdollisuuden kehittää toimintaa ja prosesseja nykyisessä rakenteessa enemmän tulevaisuuden tarpeita huomioon ottavaksi ja yhteistyötä vahvistavaksi. Tärkeää on myös pitää seurakuntien tulevaisuuden rakentamisen keskiössä demokraattinen vaikuttaminen eli se, että yhä useamman seurakuntalaisen ääni kuuluu, kun suunnittelemme kuopiolaista seurakuntaelämää.

Jokainen mielipide on tärkeä

Meillä jokaisella on jonkinlainen käsitys siitä, mitä palveluja ja toimintaa itse odotamme omalta seurakunnaltamme. Jokainen tällainen mielipide on tärkeä. Kirkolla ja seurakunnilla olisikin nyt erittäin hyvä paikka olla kuuntelevan ja keskustelevan päätöksenteon eturintamassa tarjoamalla jäsenilleen uudenlaisia tapoja osallistua päätösten valmisteluun sekä lopulta itse päättämiseen.

Kirkko voisi ensimmäisenä ottaa käyttöön sähköisen äänestämisen vaaleissaan, ja tarjota seurakuntalaisille mahdollisuuden myös kertoa oma kantansa suurempaa mielenkiintoa herättävissä asioissa. Tällainen asia olisi ollut myös rakennemuutosprosessi. Sen yhteydessä olisi voitu järjestää neuvoa antava (sähköinen) jäsenäänestys ainakin niissä seurakunnissa, joiden yhdistämistä suunniteltiin. Meidän kirkkomme antoi ensimmäisenä äänioikeuden 16-vuotiaille, miksi siis emme ottaisi seuraavia askeleita ollaksemme jälleen demokratian aallonharjalla.

Paikallisissakin asioissa riittävästi keskusteltavaa

Kuntavaalien ympärillä käytävää julkista keskustelua, niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa, on viime aikoina leimannut valtakunnallisten aiheiden tulva. Keskustelussa on keskitytty liikaa koronaan, EU tukipakettiin ja hallituksen toimien arvosteluun, sekä muihin asioihin, joista ei päätetä paikallisesti.

Äänestäjien oikeusturvan kannalta olisi tarpeellista puhua enemmän omaa kuntaa koskevista aiheista. Tällöin ihmisille muodostuisi parempi kuva siitä, mitä asioita kukin puolue ja ehdokas pitää tärkeänä paikallisesti. Kuopiossa esimerkiksi on unohtunut keskustelu asumisen kustannusten noususta muutenkin kuin tonttivuokrien osalta. Nousussa on viime vuosina ollut kiinteistövero, kaukolämmön maksut ja lisätty uutena hulevesimaksu. Nämä kaikki ovat veroluonteisia maksuja, joiden oikeutuksesta pitäisi uskaltaa keskustella enemmän. Piiloon on myös jäänyt keskustan yrittäjien ongelmat asiakkaiden pysäköinnin ja liikkumisen suhteen, sekä Puijon kehittämisen suuntaa linjaavat puheenvuorot.

Paikallisia asioita, joista äänestäjät varmasti haluaisivat ja joista olisi hyvä tietää, on paljon. Kuntavaalien viitekehyksessä olisikin reilua suunnata enemmän keskustelua ja mielenkiintoa paikallisesti tärkeisiin ja kaupunginvaltuustossa päätettäviin asioihin.

Kuopion seurakuntayhtymä rakennemuutoksen kourissa

Kirjoitus on julkaistu Kirkko ja koti -lehdessä 28.10.2020

Nyt keskustellaan yhtymän rakennemuutoksesta, eli siitä montako seurakuntaa alueella jatkossa tulisi olla. Kyseessä on yksi seurakuntayhtymän historian suurimmista muutoksista.

Päätöksiä asiassa tekevät tällä hetkellä seurakuntien luottamushenkilöt. Rakennemuutokseen patistavat taloudelliset ja toiminnalliset haasteet. 

 Muutostyöryhmä on esitellyt viranhaltijoille ja luottamushenkilöille erilaisia malleja tulevaisuuden rakenteeksi. Kaikki esitellyt mallit perustuvat enemmän tai vähemmän nykyisiin seurakuntiin ja niiden yhdistelemiseen. Huomiotta ovat jääneet sellaiset vaihtoehdot, jotka uskaltaisivat olla rohkeasti jotain aivan uutta ilman nykyisten rakenteiden painolastia.  

Seuraavaksi luottamushenkilöiden tulisi tehdä päätöksiä seurakuntien yhdistämisestä, joko kolmeksi tai neljäksi seurakunnaksi, mutta myös yhden seurakunnan malli on ollut mukana luottamushenkilöiden keskusteluissa. Kovin tarkasti ei pystytä kuitenkaan kertomaan, millaisia kertaluontoisia tai jatkuvia taloudellisia vaikutuksia milläkin uudella mallilla olisi. Esiteltyjen suunnitelmien mukaan yhden suuren organisaation malli on näistä kolmesta vaihtoehdosta raskain. Tässä mallissa myös resursseja menee muita enemmän hallintoon, kun tavoite olisi suunnata niitä seurakuntalaisia palvelevaan työhön. 

Huomiotta ovat jääneet vaihtoehdot, jotka uskaltaisivat rohkeasti olla jotain uutta

Kolmen tai neljän seurakunnan mallissa erona on, muodostuuko kaupunkialueelle yksi vai kaksi seurakuntaa. Näiden välillä taloudelliset tai toiminnalliset erot ovat melko pieniä, mutta varsin ratkaisevia. Kolmen seurakunnan mallissa muodostuu yksi selvästi hallitseva kokonaisuus, mikä ei voi olla vaikuttamatta maaseutualueiden seurakuntien painoarvoon. Mitä suurempi yksi seurakunta on, sitä enemmän demokratiavajetta hallintoon tulee, kun entistä vähemmän luottamushenkilöitä valitaan suorilla vaaleilla.  

Luottamushenkilöt joutuvat tekemään ison päätöksen vajain tiedoin. Onko tässä vaiheessa järkevää lähteä tekemään kerralla isoa rysäystä vai olisiko pienempi muutos hyväksi?