Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat
Nyt käsillä olevan päätös kahden koulun poistamisesta verkostosta on saanut julkisuudessa aivan hallitsemattomat mittasuhteet. Tässä keskustelussa jopa joidenkin puolueiden tulevien kuntavaalien ehdokkaat ovat maalittaneet ja lietsoneet epäluuloa päätöstä valmistelleita virkamiehiä ja asiantuntijoita kohtaan. Pelon lietsominen on tietenkin maailmalla viime aikoina tehokkaaksi todettu tapa ajaa läpi omia poliittisia tarkoitusperiään. Harmi, että tallainen on rantautunut myös meille Kuopioon.
Valmistelijat ovat kuitenkin tehneet työtään virkavastuulla ja sen kyseenalaistamiseen on ihan omat viralliset kanavansa olemassa. Niitä ei ole käytetty.
Jokainen voi kysyä itseltään kuuluuko tällainen toiminta hyvään kuntademokratiaan tai edes hyviin tapoihin?
Hyvin ja puolueettomasti tehdystä valmisteluaineistosta löytyy nyt esitetylle päätökselle niin taloudelliset kuin toiminnallisetkin perusteet. Kun puntaroidaan taloudellisia perusteita, niin esille on pakko nostaa oppilaskohtaiset kustannukset, jotka ovat näiden koulujen osalta koko kaupungin suurimmat ja pahimmillaan yli kaksinkertaiset joihinkin muihin kouluihin verrattuna.
Tominnallisena perusteena ykköseksi nousee kaupungin velvollisuus tarjota turvalliset, yhtäläiset ja laadukkaat kouluolosuhteet kaikille oppilaille ja opettajille. Tämä ei nykyisen kokoisissa yksiköissä enää toteudu.
Verkostomuutosten vastustamista perustellaan usein pitkillä koulumatkoilla ja niistä aiheutuvilla haitoilla, sekä maaseudun elinvoiman heikkenemisellä. Nyt käsittelyssä olevien koulujen oppilaista jo reilusti yli 80% on koulukuljetusten piirissä, eikä ehdotettujen muutosten jälkeenkään kenenkään koulumatka ole yli 35 kilometriä. Tämä on sellainen matka, jonka kulkemiseen autolla menee normaalisti alle puoli tuntia. Näin jokainen ymmärtää, että hyvällä suunnittelulla kenenkään koulukyytiaika ei tule ylittämään lain maksimia 2,5 tuntia tai menemään edes lähelle sitä.
Elinvoimasta ja lasten oppimisen ongelmista puhuttaessa taas vertailua kannattaa hakea meidän lähikunnista, kuten Tervosta, Vesannolta tai vaikka Tuusniemeltä. Niissä jokaisessa on enää yksi koulu jäljellä ja kuljetusmatkat osin pidempiä kuin meillä tulisi olemaan. Silti maaseutuelinkeinot pyörivät, oppilaat oppivat ja koulut toimivat.
Nyt kannattaisikin uhkakuvien sijasta pyrkiä näkemään mitä hyvää näistäkin muutoksista voi seurata.
Joku oppilas saa uusia kavereita, jollekin tulee ensimmäinen samanikäinen luokkakaveri. Jotkut pääsevät valitsemaan uusia valinnaisaineita ja aiemmin yhdysluokassa keskittymisongelmista kärsinyt saa ohjattua opetusta omalla tasollaan.
Samalla Maaningan ja Nilsiän koulujen asema vahvistuu ja elinvoimaistuu.
Ei ihan huonoja asioita nämäkään.
(Saattaahan se olla että sen ekaluokkalaisen pikku-Liisankin on mukavampi pelata pesäpalloa tai jalkapalloa oman ikäisten kanssa kuin se kuudesluokkalaisen Pekan.)
Ei siis anneta pelon ohjata päätöksiämme, vaan toivon ja mahdollisuuksien. Kiitos.